Kipuun ei kannata kietoutua

20.11.2018 12:38 0 Comments

Kipuun ei kannata kietoutua

Vaikka niinhän sitä tekee. Tulipalojen sammuttelu on työlästä, niin kehossa kuin töissäkin. Kaikelle on kuitenkin aikansa ja paikkansa. Tilanteiden pitkittyessä käy olo voimattomaksi. Selkääni operoitiin kesällä, sitä ennen luonnollisesti tein vuosien ajan kaiken mahdollisen - pilateksesta fysioterapiaan, kiropraktikolle, osteopaatille, joogan kautta kipukonsultaatioon jne. Kaikista hoivista on ollut ja on jatkossa apua, tilannetta kuunnellen.

Olen hakenut toipumiseen erilaisia väyliä – ja kuten monet paranemisen paineessa olevat/olleet tietävät, pyrkimykset ovat toisinaan enemmänkin suoritus- kuin ratkaisukeskeisiä. Valitettavasti toipuminen ei tapahdu, kuten harva hyvä asia elämässä muutoinkaan, hirmuisella suorittamisella. Vaan millä sitten? Varovaisena arviona esittäisin: antautumalla. Tilanteelle, sen hetken toivottomalle pitkäveteisyydelle, ihan kaikelle mitä siinä hetkessä on tai ei ole. Hyväksyminen ei ole luovuttamista. Tilanteen rehti kohtaaminen on askel oikeaan suuntaan (olipa kyseessä oma keho tai ratkaisua vaativa case töissä).

Maailman vaikein tehtävä, liikkuvalle ja tekevälle ihmiselle, paikoilleen jääminen. Elämä ympärillä menee menojaan, voit kuulostella – osallistumaan et (vielä) pääse. Pelkkä oleminen, kysyy nykyajan ihminen, mitä sillä sitten tehdään?

Eniten olen surrut läsnäoloni puutetta. En ole voinut antaa itsestäni kuin murusia ystävilleni, läheisilleni, rakkaimmilleni, työstä puhumattakaan. Prioriteetit tulevat kyllä tässä prosessissa harvinaislaatuisen selväksi, vaikken kokenut valtaisaa ymmärryksen puutetta asiassa aiemminkaan, edes kiivaimpien työperiodien aikaan. Siinä mielessä kyllä, etten ajoissa huomioinut omaa vointiani. Loppujen lopuksi en enää ole voinut huomata juurikaan muuta kuin itseni, kun koko keho aikansa kuiskailtuaan alkoi huutaa suoraa huutoa. Onpa kriisi kehossa tai työn kanssa, löytyy kyllä yhtäläisyyksiä.

Karkeasti lajitellen kolmenlaiset ajatukset pyörittävät keho-mieltämme. Ongelmanratkaisuajatukset (vs. ratkaisukeskeisyys), pyrit keksimään mitä nyt, miten nyt; muuttamaan epätoivottua tilannetta. Tämä on siinä vaiheessa, kun pienikin valo pilkahtaa, oleellista - vaan kriisin alussa älä yritä ratkaista, anna ajan kulua. Antaudu hoidettavaksi. Muut osaavat kyllä. Työstämisajatukset. No nyt jotakin tapahtuu. Käyt läpi kaikkea kokemaasi, voi tulla yllätyksiäkin eteen. Murehtimis- ja vellomismaailma. Vellomista tarvitaan ennen kuin pääset uuteen nousuun. Vellomisessa kuitenkin vain käydään, sinne ei jäädä kivuissa kiivaissakaan – vellominen kun ei tuota ratkaisuja, vaan pahimmassa tapauksessa pyörittää uudelleen ja uudelleen samaa ajatuskehää. Töiden kanssa vellomista tapahtuu kaikille, marraskuinen pimeä on sille hyvinkin otollista aikaa. Poispääsyä voi auttaa jakaminen. Kollegalla voi olla sama tilanne.

Selkäkipu – kipu, kipuilu, hapuilu ylipäätään, on viheliäistä, mutta ajan kanssa helpottaa. Melkoista on havaita sekin, että kyllä, kun elämäänsä kohtaa, selässäkin saattaa leimuta. Psykofyysisiä kokonaisuuksia kun ollaan. Ja matkalla, hetket kerrallaan.

Kirjoja kiinnostuneille:

Titti Holmer: Onnellinen nyt. Käytännön ohjeita tietoiseen läsnäoloon.

Eckhart Tolle: Uusi maa. Elämän tarkoituksen oivaltaminen.