Kysele, malta - ja kuule

22.12.2017 17:45 0 Comments

Miten me uudistumme ja mistä tarpeemme kumpuaa? Koulutusta ja erilaisia pätevyyksiä on hankittu ja samassa työssä navigoitu jo aika pitkään. Vaan väijyykö boreout, totaalinen pitkästyminen siihen minkä jo osaa. Yksi tutkinto lisää ei suojannutkaan pitkästymisen piinalta. Boreout on pitkään jatkuessaan ankeuttava tila, jossa ei niin paljon kiinnosta, ihminen vajoaa tylsistymiseensä eikä varmastikaan anna parastaan, saatikka että saisi itselleen ansaitsemaansa parasta. Hyvän ponnistelun mukanaan tuomaa syvää tyydytystä.

Miten voisin kuulla toiveeni ja tarpeeni? Miten tarkasti ne pitäisi kuulla? Mistä tiedän kuulleeni oikein?

Kyllähän näitä on tullut harjoiteltua. Harjoittelu taitaa kestää loppuelämän, ja vaikka se kuulostaa aika lannistavalta, et kai vaan lannistu! Ei pidä lakata kyselemästä. Kyseleminen on täsmällisempää kuin haaveillen haihatteleminen (joka on sivumennen sanoen, sekin hyvin, hyvin tärkeää).

Mikä on minulle tärkeää? Mitä arvostan? Millaisia ominaisuuksia pidän tärkeinä? Mitä haluan saada aikaan? Mitä arvostamani, esikuvana pitämäni henkilö tästä ajattelisi? Mitä tunnen, kun joku toinen tekee mielestäni jotakin rohkeata, kuten vaikkapa loikkaa uusille urille, vaihtaa ammattia, tai hurahtaa kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ajan hengen mukaisesti? Mistä tunne sinulle/minulle kertoo?

Ei vastauksia voi kuulla, jollei kuulemiselle ole tilaa. Tilan löytämiseen tarvitsemme kyvyn pysähtyä, hiljentyä, ottaa aikaa. Aina sitä ei itse osaa, mutta sittenpä selkä pettää alta, flunssa kaataa, arvot kertakaikkisesti kieppuvat tai jokin muu ennalta-arvaamaton käänne töissä tai kotona saa sinut stoppaamaan - ja johan maltat. Normaali suorittava aikaansaava minäsi ei enää peitäkään alleen sitä, mitä ihan oikeasti kaipaat työssäsi, elämässäsi.

Jollet kuule itseäsi, et jaksa kuulla ympäristöäsi, kollegojasi etkä lähimmäisiäsi.

Jos olet sosiaalisesti älykäs, taitava vuorovaikuttaja, olet todennäköisesti hyvä kuuntelijakin. Olet tahdikas ja tilannetajuinen. Kanssasi keskustelevat tuntevat olonsa huomioiduiksi. Heille jää hyvä fiilis ja vuoroin vaikutettu olo. Ja toisin päin; jos pönkität omaa itseäsi ja latelet saavutuksiasi, tuuttaat itseäsi ja omaa totuuttasi, no -  sekään ei jää muilta huomaamatta. Mitähän se kertoo sinusta? Mikä osa on jäänyt itseltäsi kuulematta, mitähän ihan oikeasti tarvitsisit? Ja voisitko toimia toisin: kuulla ensin oman itsesi?

Haluaisitko olla lämpimän mielen aikaan ja uuden vuoden kunniaksi se, joka tuo hyvää oloa yhteiseen pöytään? Malta, hyvä ihminen, siitä se lähtee.