Muutosviestijän muistilista
Nykypäivänä tuskin löytyy organisaatiota, jossa ei
tarvittaisi muutosjohtamista. Muutoksen polulla on monta kiveä, joihin voi
kompastua – heti ensimmäisenä vastaan tulee viestintä. Tässä muutoksen
tekijöille muutama viestintäneuvo, joiden avulla pääsee eteenpäin.
Aloita ajoissa, muista luottamus
Aloita ajoissa, muista luottamus
Kuvitellaanpa organisaatio A, jossa johto ja työntekijät
keskustelevat säännöllisesti siitä, miten yrityksellä menee. Johto kertoo
avoimesti vaikeistakin asioista, antaa työntekijöille vastuuta ja tilaa tehdä
asiat omalla tavallaan. Jos jotakin on sovittu, se pitää.
Organisaatiossa B johto on vaihtunut tiuhaan ja huhut
riidoista eri yksiköiden välillä kiertävät. Epäkohdista napistaan jatkuvasti,
koska korjausehdotukset eivät johda tuloksiin. Jotkut esimiehet ovat
välinpitämättömiä, toiset nipottavat joka yksityiskohdasta.
Täytyykö edes kysyä, kumpi näistä organisaatioista selviää
paremmin, kun edessä on iso muutos? Aivan, luottamukseen ja avoimuuteen
perustuva kulttuuri helpottaa asioita huomattavasti. Mutta se ei synny kahdessa
viikossa ennen yrityskauppaa tai yt-neuvotteluja, sen rakentuminen on pitkä
prosessi. Siksi kannattaa pitää huolta luottamuksen kulttuurista, oli tiedossa
muutoksia tai ei.
Osallista mahdollisimman moni
Osallistamista on monentasoista (lue lisää täältä) ja
riippuu myös muutoksen laadusta, miten syvällisesti henkilöstöä voi osallistaa.
Yrityskaupasta tai yt-neuvotteluista ei tietenkään kysellä ihmisten
mielipiteitä etukäteen. Mutta jos kyse on esimerkiksi strategiasta,
organisaatiomuutoksesta tai uudesta tavasta tehdä asiakaspalvelua, kannattaa
kutsua mahdollisimman moni mukaan kertomaan kokemuksensa ja ehdotuksensa.
Kerätyt näkemykset pitää sitten myös ottaa huomioon
muutoksia tehtäessä. Joka ikistä ei tietenkään voi toteuttaa ja esiin nousee
todennäköisesti myös vastakkaisia käsityksiä. Silti fiksu johtaja osaa ilmaista,
että kaikkia on kuultu, ja perustella, miksi on toimittu niin kuin on toimittu.
Henkilöstö erottaa kyllä aidon osallistamisen ja muodon
vuoksi osallistamisen toisistaan. Johtajan taas pitää erottaa toisistaan asenteellinen
muutosvastarinta ja aiheellinen kritiikki. Ensimmäinen kumpuaa usein siitä,
että kuulluksi tulemisen tunne puuttuu.
Vaikka muutos tulisi annettuna, myös jälkikäteen voi
osallistaa: pyytää ehdotuksia käytännön toteutuksen yksityiskohdista, panna
pohtimaan mitä strategia tarkoittaa juuri tämän yksikön näkökulmasta, kysyä
mielipiteitä kehitysprojektin vaikutuksista.
Tarjoa innostava visio
Harva muutos saa henkilöstön kihisemään innosta ja
uteliaisuudesta. Jos ei reaktio ole suoranainen vastarinta, pelkoa ja
epävarmuutta yleensä herää. Tai sitten vastassa on muutosväsynyttä kyynisyyttä:
hohhoijaa, tällaista tällä kertaa, kauankohan tätä kestää ja paljonko tämä taas
sotkee meidän arkea.
Siksi sitä innostusta pitää yrittää tietoisesti synnyttää
tai ainakin tarjota motiivi, miksi tätä tehdään. Mikä on se parempi huominen,
johon organisaatio on matkalla?
Jos kyse on yrityksestä, sen johto ajattelee usein
tavoitteita kasvu- ja kannattavuuslukuina. Tietty liikevoittoprosentti
harvemmin inspiroi samalla tavoin työntekijöitä. Kasvu oman alan ykköseksi
saattaa jo vedotakin, samoin entistä tyytyväisemmät asiakkaat tai mahdollisuus
tehdä oma työnsä paremmin.
Kerro edistyksestä
Harva muutos tapahtuu sormia napsauttamalla yhdessä yössä,
ei varsinkaan jos siihen liittyy uusia toimintatapoja tai halutaan muuttaa
yrityskulttuuria. Silloin on tärkeää tehdä näkyväksi pienetkin muutoksen merkit
ja vaiheet. Kannattaa nostaa esiin virstanpylväitä ja myönteisiä esimerkkejä,
jotka osoittavat, että muutos etenee ja tuottaa tulosta.
Paljonko myyntiä tuli uudesta digitaalisesta kanavasta?
Minkälainen innovaatio syntyi, kun kaksi osastoa yhdisti kykynsä? Näitä
tarinoita voi kertoa sekä virallisissa kanavissa että epävirallisissa
kohtaamisissa.
Totta joka sana. Hammarstenin viisaassa artikkelissa nousee esiin johdon vastuu henkilöstön aidosta osallistamisesta. Nykyiset työntekijät ovat valistunutta ja kokenutta joukkoa, johon puolivillainen "tiedottaminen" ei uppoa. Tarvitaan dialogia. Ja sen synnyttämiseksi pitää nähdä vaivaa. Pitää uskaltaa puhua ja kuunnella.
VastaaPoista