Joulun aikaan

12.12.2016 12:44 0 Comments

Katja Kokko on HR-ammattilainen, ratkaisukeskeinen työnohjaaja, työhyvinvointivalmentaja (KTM). Hän on työskennellyt IT-alan tukkuriliiketoiminnassa HR-päällikkönä ja -johtajana sekä konsulttina/yrittäjänä; työyhteisöjen kehittäminen, työhyvinvointi, hyvinvointi kiinnostuksen, oppimisen ja intohimon alueina.
                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                            
                                           
                             


Olemme kaiketi jo oppineet, että kiire syntyy omista valinnoistamme, ajanhallinnan taidoistamme, priorisointikyvyistämme, delegointi- ja organisointitaidoistamme. Meistä suuri osa joko lenkkeilee, pyöräilee, nostaa punttia, kutoo, kokkaa ja tai ihan vain tietoisesti hengittää, jotta emme kokisi olevamme niin kiireisiä tai jotta suoriutuisimme mahdollisimman hyvin kiireistämme huolimatta. Tilikauden päättyessä vuoden vaihteessa meistä monella lisäämme vielä vähän tehoja sekä treeneissä, hengityksissä että työn tekemisessä. Joulukuun aikaisin pimenevissä iltapäivissä juoksemme vuoden viimeisen neljänneksen myynnit kasaan, budjetoimme seuraavan vuoden ja siinä sivussa huoahdamme lastemme tai lastenlastemme (ihanat, aika pitkät) joulujuhlat.

Ei liene aivan lopullista vastausta ajoittaiseen kiireen tunteen hallintaan - ja jokainen käyttäköön omia hyväksi havaitsemiaan hellittämisen keinoja, päiviensä huokoistamista - kiireisyyden tunne kun tuottaa keskittymättömyyttä ja kaikenlaisia ”organisoitumisen ongelmia”. Vaan kenties voisimme lausua kiitokset. Ketä pitäisi kiittää ja mistä? Miten pitäisi kiittää? Voiko olla varma, että kiitoksen saaja on kiitoksensa arvoinen? Voiko olla varma, ettei tee itseään naurunalaiseksi kiittämällä kaveria tai tuiki tuntematonta (eihän nyt näin pienestä ole tapana…)? Mitä esimies ajattelee, jos alan sitä kiitellä, luulee että tässä on joku agenda. Mitäs jos tässä kiusaantuu kiittäjä ja kiitoksensaaja. Mitäs jos joku toinen loukkaantuu, jos kiitän vain yhtä.

Mitäs jos koittaisinkin kiittää jokaista – jostakin? Löytyisikö kaikista joukkueesi pelaajista, työkavereistasi, ystävistäsi joku hyvä puoli, joku vahvuus, jota voisit tiimin vetäjänä tai tiimitoverina, pikkaisen nostattaa näin vuoden pimeimpään aikaan. Mitä sillä saavutettaisiin? Miksi kiitos kannattaa? Yhden ihmisen, ja koko poppoon, parempi fiilis ja iloisempi työnteon vipinä niinä hetkinä, jolloin tavoitteet tehdään. Voiko kiitos oikeasti mennä pieleen, jos se vilpittömin mielin ja mahdollisimman monelle annetaan?

Kiitosta voi antaa ihan tuosta vaan. Sellaisestakin, mistä ei tapana ole ollut. Joku tuo kupposen sinullekin, muistuttaa työkaverin synttäreistä, raportoi ajoissa, rekrytoi hienosti, onnistuu palautteen kanssa, antaa hyvän leadin, tekee pienen pienenkin asian puolestasi, tai hyvin, tai oikein. Kiitä asiakastasi. Kiitä itseäsi. Huomaa onnistumiset, nostata fiilistä saamalla työkaveri tuntemaan itsensä ja työnsä arvostettavaksi – ja voit todeta, että paitsi että oma tekemisesi paranee, kaverikin siinä sivussa petraa. (Mukavilla tunteilla kun on aivotutkimusten mukaan työnteossa, keskittymisessä niin uskomattoman paljon merkitystä.) Pieni onnistuminen johtaa vähän isompaan. Kohtuullinen odotus ja tavoite saavutetaan helpommin. Kun annat kohtuullisten tavoitteiden, olivatpa ne jotain ikiomiasi tai työssä asetettuja, mennä maaliinsa jonkin matkaa, voit huomata kiriväsi pidemmälle pikkuisen pidemmällä aikajänteellä. Tunnet saavasi asioita aikaiseksi, valmiiksi, itseltäsi eteenpäin. Kohtuudellakin voi ponnistella, ja ponnistella toki kannattaa, ainakin niiden kaikkein tärkeimpien asioiden eteen.

Kiitos on palautteista parhain ja se muistetaan pisimpään. Sanoissa on paljon voimaa, ja niihin kannattaa meistä jokaisen kiinnittää huomiota. Erityisesti vuoden pimeimpänä aikana, joulun aikaan.