Tunteella töissä

24.3.2017 12:17 0 Comments

Katja Kokko on HR-ammattilainen, ratkaisukeskeinen työnohjaaja, työhyvinvointivalmentaja (KTM). 

Hän on työskennellyt IT-alan tukkuriliiketoiminnassa HR-päällikkönä ja -johtajana sekä konsulttina/
yrittäjänä, tällä hetkellä hän työskentelee Johdon työnohjaajat ry:ssä. Työyhteisöjen kehittäminen, työhyvinvointi, hyvinvointi kiinnostuksen, oppimisen ja intohimon alueina. 

Viktor Frankl kirjoitti: ”Ärsykkeen ja reaktion välissä on tilaa. Tähän tilaan sisältyy kyky valita reaktiomme. Reaktioomme puolestaan sisältyvät kykymme kasvuun ja vapauteen.” Äärimmäisistä olosuhteista huolimatta (natsien keskitysleirillä) Frankl kykeni valitsemaan reaktionsa. Vaikkemme ole viktoreita, vaan jokapäiväisen arkemme sankareita (😊), kyky valita reaktiomme voisi tuoda meillekin vapautta. Ja jos joku kykenee kasvuunkin, aina parempi. Ihmiset, yksilöinä, ja työyhteisöt.

Työyhteisö kuin työyhteisö kohtaa ongelmallisia tilanteita. Haasteena voi olla sekin, ettei osata valita oikeita ongelmia - koetaan yleisongelmaa, ongelmaa vähän joka asiassa. Kuin kaikilla olisi koko ajan huonoin päivänsä, itsesäätelykyky lähellä nollaa. Ongelmalliseen tilanteeseen voi vaikuttaa työyhteisön, esimiestyön ja työntekijän elämäntilanne (markkinatilanteesta ja maailmantaloudesta puhumattakaan). Jokainen työyhteisö kohtaa tilanteita, joissa ihmiset ovat ”tunteidensa vietävinä”. Jokainen ihminen kohtaa työssään tilanteita, joissa hän joutuu niin sanotusti laajentamaan sietoikkunaansa.

Missä olosuhteissa meidän on mahdollista laajentaa omaa ikkunaamme? Organisaation kulttuurinen yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen tuovat parhaimmillaan joustavuutta, kykyä ja halua ongelmanratkaisuun, vaikutusmahdollisuuksien tunnistamista (vs. kaikkeen ei voi vaikuttaa), myönteisen näkemistä vaikeuksienkin keskellä, sitkeyttä ja sisukkuutta, jaettuja kokemuksia, kykyä ja uskallusta pyytää apua. Halua auttaa muita. Kykyä valita reaktiomme.

Työ ei ole organisaatiokaavio, vaan keskustelua ihmisten välillä. Keskusteluun pääseminen ihmisten välillä on joskus, ja aika useinkin, vaikeaa. Katsomme asioita ja tilanteita omien kokemustemme ja tulkintojemme läpi, jokainen omalla tavallaan. Hauskinta tuntuisi olevan, kun on helpointa, vaikka hyvinkin jo tiedostaisimme diversiteetin, erilaisuuden – monipuolisen osaamisen, moninaisten persoonien, erilaisten ideoiden ja näkemysten  -  merkityksen vaikkapa tiimityössä ja johtoryhmätyöskentelyssä.

Ihan oikeaan rakentavaan, dialogiseen keskusteluun pääsee vasta kun haluaa. Kun kohdataan, ei kontrolloida ja pyritä hallitsemaan, vaan ollaan vastavuoroisen vastaanottavia. Tunnistetaan erilaiset tarpeet ja tahtotilat - ja keskustellaan niistä. Dialogisuuteen onneksi pyrkii monikin meistä erilaisissa työtilanteissa -  ehkäpä parhaiten onnistuen he, joilla on kyky valita reaktionsa.

Kenellä on kyky valita reaktionsa? Kuka haluaa ratkoa, keskustella, rakentaa, voimistaa, kehittää ja luoda? Eikö jokainen meistä halua ratkoa, keskustella, voimistaa, kehittää ja luoda, ts. olla yhteisössä maineeltaan yhteistyökykyinen ja kekseliäs, siis se tyyppi, jonka puoleen voi aina kääntyä?

Tunteella töissä saa aikaan, saa purkaa, saa kokea, saa suuttua - kunhan on valinnut reaktionsa - saa tehdä ja saa luoda. Vai saako? Onko teidän yhteisössänne tilaa tunteelle töissä? Saako purkaa, saako pysähtyä ja saako rauhassa ottaa vastaan tietoa – eli tuntea. Kun tunteistaan pääsee jyvälle, kuta kuinkin, saapuu kylkiäisenä myös kyky valita reaktionsa.

Mikä mahtava voima, ja miten lähellä, sekunnin päässä, joka hetki.