Arvoisesi työelämä

22.5.2019 12:18 0 Comments

Hän on työskennellyt IT-alan tukkuriliiketoiminnassa HR-päällikkönä ja -johtajana sekä konsulttina ja yrittäjänä, tällä hetkellä hän on mukana Hippocampus Networksissa konsulttina. Työyhteisöjen kehittäminen, työhyvinvointi, kokonaisvaltainen hyvinvointi kiinnostuksen, oppimisen ja intohimon alueina. 

Arvoisesi työelämä

Kun pohditaan työssä jaksamisen teemoja ja työn tekemisen uusia muotoja, voisi kysellä seuraavaa:

Pitääkö töissä puurtaa, voisikohan työ olla hiukan hauskempaa? Onko tärkeintä, että töissä viihtyy vai että siellä saa aikaiseksi? Saako töissä joskus lorvailla vai antaa 100 % joka hetki, myös silloin kun kukaan ei kiinnitä huomiota. Poissulkevatko vaihtoehdot toinen toisensa? Voisiko saada kaiken?

Ehkäpä voisikin. Asiaa kannattaa hieman tarkistella, jos olo tuntuu tyytymättömältä ja elämä alkaa vasta työpäivän päätyttyä.

Jos meillä on työhömme paloa ja haluamme tietää ja tutkia alaltamme kaiken mahdollisen, olla heidän keskellään, jotka osaavat asiasta eniten, emme joudu yhtä lailla pinnistelemään - sisäinen motivaatiomme on löytänyt alansa ja paikkansa.  Psykologiset perustarpeemme, vapaus, virtaus ja vastuu, ovat käsillä. Ei luultavasti kenenkään työssä jatkuvasti, mutta riittävän pysyvästi.

Miten pääsemme tällaiseen mukavalta kuulostavaan työn tekemisen tilaan? Emme erityisen helpolla, sillä ensin pääsemme kirkastamaan arvojamme. Arvotyöskentely voi ensi ajatuksena olla kepeää kivaa, vaan sisimmän syövereihin pääsemisen vaatii aikaa ja monipuolista paneutumista. Ei voi jatkaa miellyttämistä ja mahdollista toisten puolesta tekemistä (toki töissäkin kannattaa olla pääosin miellyttävä). Joutuu tekemään valintoja, asettamaan uusia tavoitteita, itsemyötätunnon hengessä. Usein arvotyö vaatii jonkin asteisen kriisin, kun palautumisen vaje uhkaa olla liian suurta – työ ei maistu, uni takkuaa, väsymys ja kyynistyminen väijyvät.

Mikä on sinulle työssäsi tärkeää, mikä on perustehtäväsi? Onko tehtävä se, josta saat suurimman tyydytyksen, pääsetkö virtaukseen ja työn imuun? Kuluuko työaikasi siihen, mihin tahdot sen kuluvan? Koetko olevasi hyödyksi muille? Mikä toinen tehtävä voisi tuoda suuremman onnistumisen tunteen? Mistä voisit luopua, jotta saisit uutta tilalle? Kannatko työssäsi niitä vastuita, joita haluat - ja voit - kantaa? Voisiko työtäsi ja sen eri osa-alueita tuunata siihen suuntaan, jossa saisit kokea enemmän, sitä mitä enemmän tarvitset - ja mistä löydät merkityksen?

Itsensä ja työnsä yhteen linjaaminen on vaivan väärtti. Kun siinä onnistuu, kukoistaminen pääsee käyntiin – arvot näkyvät arjessa ja olo muuttuu tyytyväisemmäksi, voisi jopa sanoa onnellisemmaksi. Resilienssikin  vahvistuu, kun panostaa itselleen merkitystä antavaan asiaan.  En kuitenkaan usko, että kukoistukseen kurotus keneltäkään aivan kompuroimatta sujuu. Voi olla hurjan työn takana ymmärtää, ettei olekaan se, jonka arvoista tärkein on ahkeruuden, suon kuokan ja jussin hengessä menestyksen tavoittelu. Nöyryys tuottaa tuloksia - vaikka egomme kuvittelee joskus muuta.

Menestystä voisi ajatella näinkin: se on itsensä arvostamista – olemalla linjassa työnsä ja tarpeidensa kanssa. Saavuttamalla arvoisensa työelämän.