Muuta skriptisi - muutat tarinaasi

26.1.2020 15:26 0 Comments

Katja Kokko on ammatilliselta taustaltaan HR ja ratkaisukeskeinen työnohjaaja (STOry), työhyvinvointivalmentaja (KTM).  Hän on työskennellyt IT-alan tukkuriliiketoiminnassa HR-päällikkönä ja -johtajana sekä konsulttina ja yrittäjänä, tällä hetkellä hän on mukana Hippocampus Networksissa konsulttina. Työyhteisöjen kehittäminen, työhyvinvointi, kirjoittaminen ja kokonaisvaltainen hyvinvointi kiinnostuksen, oppimisen ja intohimon alueina.

Olethan lukenut – tai kenties kuunnellut, vaikka se onkin eri aivolaji – tunnelukoista?

Muuta skeemasi, eli skriptisi, muutat sen mitä jatkossa olet, miten asiat näet, miten toimit. Haluaisitko loistaa valoisaa ydintäsi? Saada lisää soljuvuutta elämääsi? Kuulostaa ehkä nykymystiikalta, vaan yllättävän maanläheisestä puhutaan.

Mitä opettelet, mihin tyydyt, mitä toivot. Aikuiseen elämään kuuluukin, että on jokin juttu, minkä toivoisi olevan itsessään ja omassa työnteossaan, ajankäytössään vähän paremmin.

Kun teet matkaasi, joudut todennäköisesti muuttamaan pitkään jatkuneita kuvioita. Joku voi suutahtaa. Sinut voidaan tuomita. Oikkuilet. Et täytä odotuksia. Muiden odotuksia.

Mutta kenties sen puolesta voit olla valmis taistelemaan, etkä enää taiteilemaan.

Löydä omat odotuksesi

Mitkä ovat ikiomat odotuksesi? Eikö ole tosi itsekästä tehdä ihan sitä mitä itse haluaa? Miten haluaa.

Muiden tarpeista käsin toimiminen tuottaa ikävänmakuista kertautumista omaan elämään. Vaikeimmillaan se katkeroittaa. Kaipa tunnistat yhteyden työelämään? Muutos voi pelottaa, mutta rohkeata ei olekaan pysähtyneisyys, vaan uudistuminen – omannäköisesti.

Ne skriptit, skeemat. Me opimme sekä kollektiivisesti koko ihmiskuntana että omissa lapsuudenympäristöissämme, oman kulttuurimme ja ajan hengen kautta yleisesti hyväksytyt, sisäiset ”säännöt”. Niitä me sitten hiki hatussa kipitämme ja ihan turhan pitkään. Eikä elämä oikein solju.

Ellemme ala tarkastella sisäisiä ohjausmallejamme tietoisesti. Mikä minua palvelee, mistä voisin luopua?

Onneksi meidän ajassamme yhä useammin reflektoimme, eli pohdimme, työtämme ohjauksessa. On mentoreita, valmentajia, työnohjaajia ja työpsykologeja. Omien tapojen tarkastelu ja työn osa-alueiden liikuttelu kirkastaa ajattelua. Ajattelu kirkastaa toimintaa: uudelleen mietitty toiminta jättää uuden jäljen. Toivotunlaisen.

Opimme päästämään irti siitä miten kuuluu, pitää ja täytyy toimia työelämässä, koko elämässä. Kenen mielestä? Kenen kunnollisuuden ja hyvän ihmisen elämän merkkejä mahdamme toteuttaa. Aika lähelle omaa olisi kiva päästä, jotta alkaisi kunnolla soljumaan.

Työyhteisöjen tilanteesta kertoo paljon se, miten ja milloin uskomuksia ja malleja lähdetään aukaisemaan. Onko keskustelulle tilaa? Ja ennen kaikkea, mitä viedään käytäntöön, mitä saadaan toimimaan.

Meitä on moneksi - onneksi

Suoriltaan voi tuumata että punakeltaisen tai sinivihreän kaverin tyyli ei toimi. Oma tapa on olevinaan se oikea tapa, koska sen me ymmärrämme. Me liikumme skaalalla, kuten intro-ekstro-luokittelussakin, ja olemme eri tilanteissa ja eri roolituksissa eri väreissä. Toteutamme sosiaalisuuttamme eri rooleissamme eri tavoin. Ambivertti on sekä intro- että ekstrovertti.

Vuorovaikutusta kehittämällä me rikomme niitä piintyneitä ajattelu- ja toimintatapoja, joita olemme erilaisten polkujemme varrella oppineet.

Keskustele, kunnioita, kysele ja kuuntele. Voit kehaistakin, kun aihetta on. Yhteinen ymmärrys – laaja-alaisuus – lisääntyy vain dialogisen ajattelutavan kautta, joka on hyödyksi itselle ja tiimille. Onko yhteisöä jolle laaja-alainen katsantokanta ei toimi? Kyllä toimii, jos ja kun keskustelu aidosti laajenee.

Yhteinen ymmärrys lisääntyy, niin ihmisten kesken kuin ajatellen maailman tarpeita, joihin yritystemme toiminta pyrkii vastaamaan. Diversiteettimme tuo uusia näkökulmia, ja siksi sitä on syytä vaalia.

Tunne- ja ajattelutaidot ytimessä

Yhden palikka liikkuu, koko systeemi liikkuu. Henkilökohtaista kasvua tapahtuu, ja se säteilee ympäristöön. Voi olla epäitsekkäin tekosi ikinä tutustua omiin kerroksiisi, oman elämäsi kuvastoon, omiin skripteihisi. Se ei todellakaan ole individualismin huipentuma, vaan juuri päinvastoin. Kun haluat tehdä muutoksia, aloitat itsestäsi.

Usein kiinnostus toisia ja koko ympäristöä kohtaan kasvaa, kun on ensin uskaltanut tutustua kunnolla itseensä.

Jos olet johtaja tai viestijä – ja varmasti olet – olisi korkea aika kiinnostua; tunne- ja ajattelutaidot ovat työelämän metataitoja. Todellisuus on luotu tarinoista, ja hyvistä tarinoista aina vaan parempi sellainen. Hyvä tarina alkaa mukavan usein siitä, että jotakuta toista yksinkertaisesti kiinnostaa.

Kokeile vaikka, ole kiinnostuneempi työkaverista kuin omista päivänpolttavista, välitöntä reagointia vaativista asioistasi. Huomaatko, jotakin uutta liikahtaa. Miltä se tuntuu? Voida tukea, auttaa ja ymmärtää toista. Oppia toiselta.

Yhteisestä uudesta syntyykin entistä parempi, täydempi, soljuvampi tarina.

Näitä luin:

Rohkeiden aikuisten kirja. Jaana Hautala. (Monipuolisia harjoituksia, oivalluttamista – tuttuakin asiaa hyvässä paketissa. Lainaukset kohdillaan).

Idiootit ympärilläni. Thomas Erikson. (Kiistelty. DISC:n tein noin v.2003, olin toisia kannatteleva. No – olen yhä. Mutta myös toisia innostava ja kirittävä. Ja ambivertti, tottakai.) 😊

Seuraa myös temperamenttiälykästä Minna Oulasmaata Linkkarissa. Hän kertoo miten epätieteellisestäkin voi hyötyä. Ei tarvitse typistää, voi yhtä hyvin valita ymmärtää).

Valoisaksi. Henkisen psykologian opas. Tony Dunderfelt. (Luen kolmatta kertaa, inspiroiva. Jotakin loksahtelee.)

Kimmo Takasen Tunnelukko-kirjat.