Keskeneräisyyttä ja ratkaisukeskeisyyttä

12.3.2016 19:32 1 Comments















Kirjoittaja Katja Kokko on HR-ammattilainen, ratkaisukeskeinen työnohjaaja, työhyvinvointivalmentaja (KTM). Hän on työskennellyt IT-alan tukkuriliiketoiminnassa HR-päällikkönä ja -johtajana sekä konsulttina/yrittäjänä; työyhteisöjen kehittäminen, työhyvinvointi, hyvinvointi kiinnostuksen, oppimisen ja intohimon alueina. 




Influenssan keskellä, sadatellessa ja manatessa monia peruuntuneita, ammatillisesti ja henkilökohtaisesti mielekkäitä tapaamisia ja tapahtumia, mieleen juolahtaa keskeneräisyyden tunnistamisen ja tunnustamisen merkitys paitsi yksilökohtaisesti, myös työyhteisöissä ja yritysmaailmassa. Voisiko olla niin, että paljon puhuttu myötätunto, armeliaisuus itseä kohtaan osana hyvinvointiamme, ja työhyvinvointiamme, toimisi hyvin myös työyhteisöissä, tiimeissä, joukkueissa, perhe-elämässä, ihmissuhteissa. Mitä jos myötätunnon kautta saavutettaisiinkin paremmat - pidemmälle kantavat tulokset - kuin vimmaisella pyrkimisellä nopeuteen, huippusuoritukseen, moniajoon, tiukempaan tahtiin, kovempiin lukemiin, viritetympään arkielämään ja ”ajokoiraksi” trimmattuun kroppaan?

Myötätunto, kohdistimmepa sen itseemme tai heimoomme, asiakkaisiimme, yhteistyö-kumppaneihimme, ystäviimme, perheenjäseniimme, mihin vaan, saa meidät tuntemaan olomme hyviksi ja hyväksytyiksi. Hyväksyttyinä koemme luottamusta. Kun luotamme, olemme avoimempia ja aika lailla sellaisia kuin olemme, vailla isompia roolituksia, siis suhteellisen rentoja. Rennossa fiiliksessä luomme paremmin uutta ja keksimme parempia toimintatapoja. Uskallamme myös helpommin paljastaa keskeneräisyyttämme – niin itsessämme, työyhteisöissämme, asiakas-suhteissamme, yhteistyökumppanuuksissamme, tai vaikkapa ihmissuhteissamme.

Silloin voimme todeta 1) nykytilan sellaisena kuin se on. Missä olemme menossa, mikä meillä jo toimii, missä on petraamista. Voimme suunnitella 2) minne haluamme mennä, mikä lisäisi yhteistä hyvää tekemisessämme, mikä on 3) tulevaisuuden tilamme ja 4) millä seuraavilla pienillä askelilla pääsemme lähemmäksi tavoitettamme. Mikä toisaalta toimii esteenä tavoitteisiin pääsemiseksi, puuttuuko tiedollisia ja taidollisia resursseja. Löydämme 5) keinot joilla tavoite saavutetaan, 6) aikataulut ja vastuuhenkilöt ja määritämme 7) miten tästä kaikesta hyvästä meitä palkitaan kun saavutamme tavoitteemme.

Keskeneräisyys ei olekaan ollenkaan huono asia kuten meille on saatettu joskus uskotella. Se on pikemminkin jonkin uuden ja viisaamman alku, joka tuottaa meille sallivan ilmapiirin, jossa voidaan ideoida ja parantaa yhteistä toimintaa. Se tuottaa meille mukavaa ratkaisun ensimakua ja mikä parhainta, pysyvämmän myötätuntomeiningin, jonka turvallisuudessa on tuottavampaa keksiä uusia parempia toimintatapoja, tuotteita, välineitä, ratkaisuja.

Ihan kuten flunssankin selättämisessä vointi alkaa pikkuhiljaa kohentua kun myönnän että nyt ei pysty, saan eteeni kupin kuumaa, pinon luettavaa - ja oikein roimasti sympatiaa.

Katja Kokko

1 kommentti :

Tilaa: Lähetä kommentteja ( Atom )